Yara Kotkaniemessä halutaan lisää hiiltä maaperään

3 min lukuaika

Referenssit

ProAgrian asiantuntijat sparraavat ja tuottavat mittaustietoa maan rakenteen kehityksestä.

Yara Kotkaniemen tutkimuskeskuksen esimies Juha Liespuu ja ProAgria Etelä-Suomen asiantuntijat Netta Leppäranta ja Juha Helenius arvioivat nurmen myönteistä vaikutuksia pellon kasvukuntoon. Kuva Päivi Meronen
ProAgrian maan rakenteeseen ja sen parantamiseen perehtyneet asiantuntijat Juha Helenius ja Netta Leppäranta ovat elokuisena päivänä mittausvälineineen Kotkaniemen maatilan pelloilla Vihdissä.
Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla on tutkimustoiminnan myötä kertynyt koealoilta pitkäaikainen, tarkka tieto maaperän viljavuuden kehityksestä vuosien saatossa. Nyt on tarkoitus selvittää maatilan viljelyksiltä maan rakennetta peltolohkoilta keväällä valituista tarkkailupisteistä.
- Tavoitteenamme on, että meillä on joka lohkolla pitkäaikaiset seurantapisteet, joista saamme tietoa maan viljavuuden kehittymisestä ja hiilen kertymisestä maaperään. Maaperän viljavuuden vaaliminen ja parantaminen on avainasia pyrittäessä korkeisiin satoihin, toteaa Yara Suomen tutkimusaseman esimies, Juha Liespuu. - Pitkäaikaisen muokkauspohjakokeen (2003-2019) kautta meillä on tutkittua tietoa, mikä vaikutus maan rakenteella on satoon ja laatuun.
- Kotkaniemessä vierailee vuosittain myös lukuisia ulkomaalaisia vierasryhmiä. Se mitä me teemme, on myös näyteikkuna suomalaisesta maanviljelystä.

Laadittu pitkäkestoiset suunnitelmat

Maatilan toimintoihin liittyvä yhteistyö ProAgrian kanssa on jatkunut jo vuosia. - Meillä on ollut hyvää sparrausta, puolin sun toisin, toteaa Liespuu.
Nykyinen yhteistyö juontaa viiden vuoden taakse, jolloin Liespuu pyysi ProAgrian asiantuntijoita päivittämään ympäristösuunnitelman. Se poiki kehittämissuunnitelman, joka sisältää eri osa-alueita: peltojen kuivatustarvesuunnitelman, energiasuunnitelman, maisemallisesti tärkeiden alueiden kartoituksen ja hoitosuunnitelman sekä tietyillä päälohkoilla maan rakenteen ja viljavuuden kehittämisen.
- Leanin myötä meille on iskostunut jatkuvan parantamisen malli ja tämä hyvä yhteistyö palvelee sitä, kertoo Liespuu.
Kotkaniemen pellot edustavat maalajiltaan tyypillisiä Etelä -Suomen savikoita.
- Luovuimme kynnöstä runsas kymmenen vuotta sitten ja siirryimme lautasmuokkaukseen ja kultivointiin syksyllä. Syynä tähän oli orgaanisen aineksen vähentyminen pellon pintakerroksessa. Se aiheutti lohkojan liettymistä runsaan sateen jälkeen, kertoo Liespuu.
- Maan rakenne on parhaimmillaan silloin, kun maa-aineksen, maan ilmavuuden ja vapaan vesitilan suhde on tasapainossa, muistuttaa Helenius, joka toimii Kotkaniemen maatilan kehittämissuunnitelman yhdyshenkilönä ProAgriassa.
- Optimaalisen viljelykierron noudattaminen tutkimusasemalla on koetoiminnan johdosta haastavaa. Nurmet ovat olleet toki osana viljelykiertoa, toteaa Liespuu.

Kehitystoimia tehty jo vuosia

– Peltojen kuivatustarvesuunnitelma päivitettiin viisi vuotta sitten. Peltojen vesitalouden parantamiseksi on viime vuosina uudistettu piiriojia sekä kahdelle märkyydestä kärsineelle lohkolle on perustettu pumppuasemat. Tällä on suora vaikutus myös maan rakenteeseen. Tämän päälle on ollut hyvä miettiä muita kehittämistoimia viljavuuden parantamiseksi. Maaperän kalkitus ja tasapainoinen lannoitus ovat tärkeitä tekijöitä maan viljavuuden ylläpidossa, toteaa Liespuu.

Erilaisin mittauksin seurataan tilannetta

Kotkaniemen maatilan lohkoilla olevista mittauspisteissä seurataan maan rakenteen kehittymistä, orgaanisen aineksen (multavuuden) määrän kasvua sekä peltotasetta. Näille on määritetty mittausvälineet ja mittarit sekä laadittu seurantalomake, lohkokohtainen tuloskortti. Tulokset dokumentoidaan vuosittain.
- Jos et mittaa, et voi kehittää, toteaa Liespuu.
Lohkoille on valittu maaperän viljavuuden seurantapaikat ja niiden paikallistamiseksi peltomaahan on sijoitettu metallikappaleet, jolloin ne on helppo löytää GPS:llä ja metallinpaljastimella. Seurannan lähtötilanteessa Leppäranta määrittää maan rakenteen tilan tiiveyttä mittaavalla penetrometrilla sekä kuoppatestillä, jossa nähdään maan mururakenne ja kerroksellisuus sekä kasvien juuriston, lierojen ja pieneliöstön toiminta.
Muokkauskerroksen pintaosassa mururakenne on kaikissa mittauskohteissa hyvä, murut ovat pieniä ja pyöreitä. Muokkauskerroksen alaosassa rakenne muuttuu tiiviimmäksi ja näkyy, että kasvien juuret joutuvat etsimään kulkureittinsä tiukkojen ja kookkaiden murujen välistä. – Juuret ovat litteitä, joten ne eivät pysty johdattamaan vettä ja ravinteita parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo Leppäranta. Hän haistelee maapaakkua ja toteaa tuoksun olevan kuin perunakellarissa. Se viestii hyvästä mikrobitoiminnasta.