Suomineidon kauneus kestää vertailun

Maailman suurimmat matkailumessut ovat vaikuttava kokemus. Yli 180 maata on levittäytynyt Berliinin ExpoCenterin messuhalleihin. Joka suunnasta avautuu tarkoituksellisesti katseenvangitsevia näkymiä ja kymmeniin metreihin levittäytyviä teemakuvaseiniä esittelypisteineen.
 
Suomi näyttäytyy samassa korttelissa Pohjoismaiden ja Baltian kanssa. Ruotsi on seinän takana ja sinne ehätän katsomaan, millä kärjillä länsinaapurissa mennään. He esittelevät eleganttia Tukholmaa sekä Smoolannin ja Skånen kukoistavaa maaseutua korein kattauksin. Islanti ratsastaa issikoilla ja tulivuorilla. Norja häikäisee vuonojen ylettömällä kauneudella. Viron teemana on metsä ja mytologia. Liettua on sovittanut yhteen rockin ja perinteet.

Suomen osasto on kutsuva kuusimetsikkö saunan lauteineen, laitureineen ja tuoksupolkuineen. Taustalla näkyy järviä, marjametsää, huskyja ja revontulia. Videolla pilkotaan saunapuita ja ihmiset pysähtelevät.

Tuoksupolku, Kuvaaja Arttu Hypén.
 
Huikeita maisemia ja luonnon ihmeitä on esillä hallissa toisensa perään. Yli parinkymmenen hallin kiertäminen on mahdottomuus, mutta jokaiseen maanosaan haluamme kuitenkin kurkistaa.

Suomen osastolta päälavalle vie puolijuoksua puolituntia. Täällä pääpartnerimaa Botswana tanssii niin, että tanner tärähtelee. Matkan varrella jumiudumme Ruandan osastolle, josta kuuluu rytmikästä laulua. Vieressä sotatilassa oleva Etelä-Sudan markkinoi safareja.

 


Kuvat: Botswana tanssii / Ruanda laulaa. Kuvaaja Arttu Hypén.
 
Kierroksella haastattelemme toisen pääpartnerin, Slovenian, edustajia. Tulemme huomaamaan, että slovenialaiset ovat intohimoista urheilukansaa, kulttuuriaan ja perinteitään vaalivia ja ekologisuutta esille tuovia. Aivan kuten mekin. Kuulimme kiehtovan tarinan vuoristossa elävistä paimenista, juuston valmistuksesta ja parinhakuriitistä.

Turkin osastolla ajaudumme keskustelemaan kulttuuriemme eroista. Meille esittäytyy perhe, joka kutsuu kylään ja kipparoi veneellään vesille perheitä ja pariskuntia. He eivät pidä massaturismin tuomista lieveilmiöistä ja keskittyvät siksi omissa palveluissaan aitouteen ja vieraanvaraisuuteen.  
 
Maaseudun kehittäjänä kerään osastoilta mukaani parhaat brosyyrit maatilalomista, ruokamatkailusta ja welbeingistä uusien virikkeiden ja oivallusten toivossa.  

Tapaamme Fabianin, Hollannin rajalla asuvan saksalaisen, jonka tuotantoyhtiötä pyydettiin tekemään mainosvideota Paraisten pikkusaarista. Suomi hurmasi tämän aalto- ja liitolainelautailijan täysin ja nyt hän markkinoi omalla osastollaan Mossalaa ja pitää meille pitkän puheen siitä, mikä maassamme on hienoa.
 
Tiedättekö te edes itse, mitä mahdollisuuksia maanne tarjoaa ja mitä aarteita sieltä löytyy, hän kysyy. Fabianin mielestä suomalaiset ovat sokeita maansa kauneudelle ja ainutlaatuisuudelle.
 
Meille kerrotaan valosta, joka saa koivunrungot hohtamaan hopeisina ja männyt loistamaan terranpunaisina. Sammalikon ja varvikon tunnusta ja puhtaan maan tuoksusta. Kimaltelevista vesistä ja metsistä, jonne on vapaus mennä. Valosaasteesta vapaasta taivaasta. Tuoreena syötävistä, vahva-aromisista villiyrteistä ja marjoista. Loputtoman pitkistä kesäpäivistä. Luodoista ja kallioista. Luonnon omasta äänimaailmasta. Ja minkä määrän monipuolista tekemistä kaikki tämä mahdollistaakaan!
 
Mietimme, pystymmekö tuntemaan Suomen luonnon lumon koko voimassaan, vai ovatko aistimme liian tottuneet ja turtuneet.

Meidät haastetaan sanoittamaan ja kertomaan itsestämme kiinnostavalla tavalla.

Tätä emme ilmeisesti vielä osaa.
 

Haluatko kuulla tämän kuvan tarinan?


Kuva: Metsoa etsimässä. Pentti Huovinen
 
Eräänä syksynä jo eläkkeelle ehtinyt amerikkalainen jahtipäällikkö ja maailmanmatkaaja päätyi Suomeen, Turun saariston merellisiin maisemiin. Siellä hän tuli isännilleen kertoneeksi elämänmittaisesta unelmastaan nähdä lintu, josta oli jo lapsena haltioitunut ja kaiken mahdollisen lukenut.

- Onko täällä metsoja? Pääsisinkö metsojen asuin seuduille näkemään tämän upean linnun?  

Pohjoisessa on tutulla miehellä tila metsästysmaiden äärellä, vieraalle kerrotaan.

Sinne luvattiin tämä paljon maailmaa nähnyt, vannoutunut metsämies viedä. Liikkeelle lähdettiin, metson toivossa, päivän ajomatkan päähän Kainuuseen.
 
Jo tuloillan hämärissä ilmoitti ukkometso itsestään, mutta piti visusti etäisyyttä. Aamun valjettua kiirehdittiin metsälle. Josko nyt onnistaisi ja ihan lähietäisyydeltä?

Päivällä esittäytyivät teeret. lltahämärissä koira ajoi ylös metsopoikueen. Retken kruunasivat saaliit, metso ja teeri, jotka täytettyinä lähetettiin matkalaisen perästä Amerikkaan.
 
Kuva on amerikkalaisvieraan ikimuistoisesta retkestä ottama ja lahjoitettu unelmasta totta tehneille Valjuksen tilan isännälle Pentille ja saksanseisoja Repelle.  
 
Suomi on tarinoita täynnä.
 

Blogin kirjoittaja on Soili Hypén, Kainuun maa- ja kotitalousnaisten yritysasiantuntija ja kypsään ikään ehtinyt MaaKotka, joka elelee mieluiten tunturimaisemissa ja tarkkailee ympäristöään yläilmoista käsin. Tämä MaaKotka arvostaa rohkeutta ja puhuu omaehtoisen elämän ja maaseutuyrittäjyyden puolesta.

 

 

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.