Alppituulissa mailasnurmilla – tunnelmia itävaltalaisilta karjatiloilta

Alppituulissa mailasnurmilla –tunnelmia itävaltalaisilta karjatiloilta

Innostunut iskuryhmämme pääosin länsisuomalaisia nurmiryhmäläisiä tutustui viiden päivän ajan Itävallan ja Italian nurmituotantoon Alppimaisemissa. Itävallassa aloitimme ideoiden hakemisen Einböckin ja Pöttingerin tehtailta, joissa perehdyimme lähinnä täydennyskylvö- ja säilörehun korjuukalustojen vaihtoehtoihin ja tuotteiden valmistusprosessiin. Molemmissa tehtaissa korostui tuotantotilojen siisteys sekä tuotteiden tuotannossa satsaus laatuun.  Molemmissa kohteissa nuoria ammattimiehiä saatiin oppisopimuskoulutuksen kautta. Hyvin suuri osa näistä jää myös eläkkeelle aloittamastaan työstä. 

Matkan edetessä vierailimme huikean kauniissa alppimaisemissa tyypillisillä pienimuotoisilla luomuemotiloilla, jotka tuottivat laadukasta lihaa hyödyntäen tehokkaasti nurmisäilörehua ja laidunnurmea. Keskimäärin itävaltalaisella maatilalla on vain 20 ha peltoa ja pellon osto- ja vuokrahinnat ovat kohtuuttomat suomalaisesta näkökulmasta katsoen, koska peltomaata ei luonnollisestikaan ole vuoristoalueella saatavissa rajattomasti. Kaikista maatiloista yli 80%:lla on kotieläintuotantoa. Keskilehmäluku on 14. Luomutuotannon osuus on merkittävän suuri. Lähes 20% Itävallan peltoalasta on luomussa ja tiloistakin 16,5% -eniten EU:ssa. Lihan ja maidon laatu korostui – liha myytiin tyypillisesti suoraan asiakkaille ja maito meni usein juuston valmistukseen.

Nurmituotannossa sinimailanen korostui kaikissa kohteissa ja sitä viljeltiin melko samoin opein kuin meillä Suomessa, mutta kerättiin varastoon selvästi kuivempana. Kasvusto jätettiin pitkäksi talvea vasten. Tallaantumista vältettiin viimeiseen asti ja tästä syystä lantaa ei levitetty mailasnurmille satovuosina lainkaan, vaan vain perustamisvaiheessa.  Sademäärä vuoristoalueille on jopa 900 mm/vuosi, joten potentiaalista tallaantumiskeliä riitti.

Säilöntäainetta ei käyttänyt luomutiloista kukaan, mutta säilörehut olivat hyvin kuivia ja tiiviitä sekä paaleissa että siiloissa. Niiton jälkeistä nopeutta korostettiin, ettei kasvusto päässyt karisemaan. Kasvuston annettiin kukkia ennen korjuuta – ei niinkään talvehtimisen vuoksi, vaan koska valkuaispitoisuus pyrki nousemaan kukinnan edetessä. Sinimailasen valkuaispitoisuus vaikutti vaihtelevat valmiissa rehussa runsaasti, kun eri satovuosien ja eri niittojen rehuissa vaihtuu kasvilajien suhde toisiinsa nähden.

Valkoapila lisääntyi tyypillisesti voimakkaasti hieman vanhemmissa nurmissa sinimailasen hiipuessa viimeisenä satovuonna. Osalla tiloista nurmikierto oli säilörehulohkoilla viisi vuotta, osalla täydentäen jopa 15 vuotta. Maissi kuului viljelykiertoon ja ruokintaan sinimailasen rinnalla. Saimme myös tutustua myös durraan joka harvinaisempana kasvina voi olla myös osana viljelykiertoa.

Poikimakaudet emolehmillä ajoittuivat syksyyn, jotta umpikaudella voitiin hoitaa ruokintaa laihemmilla laidunnurmilla ja luottaa sisäruokintakaudella mailasrehuihin ja maissiin. Emme nähneet ensimmäistäkään timoteita, mutta laitumilla kasvoi erilaisia nurmikoita, natoja, italianraiheinää, koiranheinää ja nurmirölliä monipuolisissa heinäseoksissa, sekä runsas valikoima apiloita, joista valkoapilaa oli silmämääräisesti ylivoima. Tutustuimme myös niittylihaa ja niittymaitoa tuottavaan 3-vaihelaiduntajaan, joka laiduntaa karjaansa kesällä vuorilla. Keväällä karja kuljetetaan ensin 20 km autolla ja loput 13 km karjaa kävelytetään ylös vuorille. Syksyllä kun karja palaa kylään, on tämä tärkeä tapahtuma. Tulojuhlaan osallistuu koko kylän väki.

 

 

 

 

 

 

Viimeisenä iltana Itävallassa ajoimme huikaisevissa maisemissa ylös vuorille majapaikkaamme, ja saimme kokea elämämme syysmyrskyn lämpötilan vaipuessa erittäin nopeasti kesälukemista lähelle nollaa. Mikä olikaan tunnelmallisempaa, kun parantaa maailmaa paikallisten herkkujen äärellä, kynttilän valossa ilman sähköjä, alppituulen kaataessa puita vuorilla. Seuraavana aamuna ihailimme lumisia vuoren huippuja, kunnes laskeuduimme kohti Italian viinitarhoja ja aurinkoa – siitä seuraavassa blogitekstissä: Lue teksti.

 

 

 

 

 

 

ProAgria Länsi-Suomen nurmentuotannon huippuosaajat

Anu Ellä
anu.ella@proagria.fi
p. 040 180 1260

Jarkko Storberg
jarkko.storberg@proagria.fi
p. 0400 849 992
 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.